Heippa!
Ja ihanaa uutta vuotta!
Ajattelin kertoa vähän omia kuulumisia, että miten voin, mitkä viikot menossa yms...
Voin sanoa nyt ihan täysin, että syksyltä oon jo palannut takasin kokonaan elävien kirjoihin.
Ruoka maistuu, KAHVI maistuu, hanavesi maistuu, leipäkin vihdoin ja viimein maistuu...
Ainoa mikä nyt tullut ton kaiken tilalle on aivan järkyttävä väsymys. Voisin siis nukkua 9-10h helposti yöllä ja siihen päälle vielä päiväunia lähes loput tunnit päivästä.
Viime perjantaina oli neuvola ja siellä oli hemoglobiini ihan normaali, laskenut kuitenkin hieman marraskuun lopulta. Siellä oltiin vähän sitä mieltä, että nyt alkaa syksy ottamaan itteään takasin kun elävien kirjoissa ollaan.
Supisteluitakin on alkanut jonkun verran tulemaan, onneksi ei kuitenkaan kivuliaita, mutta ajoittain tosi inhottavan tuntusia. Aadan kantaminen vähän pidemmän matkaa riittää jo siihen, että niitä tulee.
Tää poitsu tykkää myös kovasti potkia rakkoon ja muutenkin painaa ihan tuolla alhaalla, että kävelykin näyttää ajoittain selkävaivaisen kävelyltä kun meen ihan kyyryssä... :D
Nyt on siis mulla menossa RV 22+3. Päiviä olisi laskettuun jäljellä 123. Hirveen paljon, mutta silti tuntuu että enään niin vähän!
Tässä on viimeisin otettu masukuva:
Masu tuntuu olevan pienempi mitä oli Aadan kanssa, tai sitten muistikuvat vaan heikot. :D
Eiköhän tää vielä tästä kuitenkin kasva jättiläiseksi, viimeistään 10 viikon päästä sitä pyöritään eteenpäin.
Aada odottaa ihan innolla pikkuveljen syntymää. Itekään en malta nähdä sitä, kuinka Aada kasvaa isosiskon rooliin vauvan syntymän jälkeen. Se miten se jo nyt pienempiä kohtaan käyttäytyy nii kertoo jo sen kuinka ihana ja huolehtiva isosisko siitä on tulossa.
Varmaan ainakin alussa tulee kuitenkin myös niitä mustasukkaisuus kohtauksia, varsinkin pikkuveikan ollessa rinnalla.
(Tosin ihan vaan siksi kun Aada ilmoittanut ettei pikkuveikka saa mämää koska ne on Aadan mämät... :D)
Ihanaa kun pienen syntymän jälkeen on jo melkein kesä ja Aadakin jää sitten kesälomalle. Todennäköisesti pidetään vauvan syntymän jälkeen Aada ainakin viikko kotona päiväkodista, jotta saa rauhassa tottua uuteen arkeen ja pikkuveljeen.
Aada kovasti paijailee, suukottelee ja juttelee massulle. Yleensä iltasin myös toivottaa pikkuveljelle hyvää yötä ja sanoo rakastavansa. ♥ Se on kyllä niin sydäntä sulattavaa. ♥
Pahoittelut muuten, ettei viimisimmissä postauksissa juurikaan ole ollut kuvia, mutta haluan yleensä hyvänlaatusia niistä ja Aadasta ei juurikaan niitä saa päiväkodin jälkeen, koska alkaa pihallakin jo hämärtymään... Tällä hetkellä parhaimmat otokset menee suoraan instagramiin. :)
Kiva kun jaksoit lukea!
Kivaa päivää juuri sinulle! ♥
- nella