5 MUUTTUNUTTA ASIAA MINUSSA

Heippa!

Mie ajattelin nyt vaihteenvuoksi ihan vaan omasta äitiydestäni puhua ja kertoa muutamia asioita mitä olen huomannut itsessäni muuttuneen Aadan myötä. :) 

1. Tupakanpolton lopettaminen

Mie poltin jonku 8 vuotta ennen kuin aloin odottamaan Aadaa. Muistan kun oma isä ei pitänyt yhtään mun polttamisesta ja sanoi aina mulle, että "lopeta tyttö hyvä ku sun on vielä helppo lopettaa."

Hän siis itse poltti lähestulkoot syntymästään saakka (sarkasmi..) joten hän kyllä tiesi mistä puhui. 
Jotenkin kun ite näki tupakointia ihan pienestä saakka niin arvasin jopa, että jossain vaiheessa alan varmasti itse polttamaan. Myös kaveripiirin vaihtuminen "edesautti" sitä. 

Kuitenkin aina isälle ja kaikille muillekin sanoin jos oli puhe lopettamisesta, että lopetan sittenku mulla on joku hyvä syy siihen. Ei mulle riittänyt nämä "kliseiset" syyt, että voit sairastua vaikka mihin. Niihin voi sairastua vaikka et ole polttanut päivääkään, mutta tottakai moniin sairauksiin tupakointi on suuri riskitekijä.
 Joten mulle on ihan sieltä teiniajoista asti syy ollut lopettamiseen se et kunhan alan odottamaan esikoista.

Eli siis silloinkun aloin odottamaan Aadaa, niin lopetin polttamisen aika nopeasti. Olisinkohan ollut rv 6 kun en enään polttanut yhtäkään. Siitä voin kiittää myös aivan järkyttävää oksentelua mikä edesautti asiaa. Edelleen olen sillä tiellä ja polttamatonta aikaa takana nyt joku 3v. 

Kyllä, mie oon ylpeä itsestäni!

2. Kotihiireys

Yhdessä vaiheessa olin tosi kova menijä. Olin esimmäisten joukossa valmis lähtemään juhlimaan vaikka joka viikonloppu jos oli vapaata. Olin myös valmis lähtemään tekemään muuta kivaa vaikka juominen ei olisi ollut tarkoituksena.

Aadan myötä varsinkin juhliminen on jäänyt mikä nyt onkin normaalia kun lapsi syntyy perheeseen. 
Tosi harvoin lähden juhlimaan ja aina silloin kun on vaikka vapaailta niin todennäköisesti mut löytää joko siivoomasta kotoota, sohvalta makaamasta katsomassa netflixiä, nukkumasta tai sitten pelaamassa tietokoneella tai pleikkarilla. 
Onneksi silloin jos mulle tulee fiilis, että haluan lähteä vaikka juhlimaan niin hoitopaikka Aadalle järjestyy tai sitten hänen isä jää kotiin häntä katsomaan. 

Nykyään tykkään edelleen tehdä kaikkea kivaa ja mennä sinne ja tänne, mutta tykkään Aadan aina ottaa mukaan. Musta on kiva, että saadaan yhteisiä kokemuksia ja saadaan tehdä jotain extra kivaa yhdessä, vaikkei hän niitä tule muistamaankaan enään isompana todennäköisesti. Onneksi tollasissa reissuissa otan kuvia, ehkä jopa liikaa niin niitä voi sitten katsella... :) 

On toki niitäkin hetkiä kun haluan lähteä ilman Aadaa viettämään vaikka ystävän kanssa päivää, vähän niinkuin eilen käytiin hyvän ystävän kanssa meripäivillä pyörähtämässä. Siihen toki vaikutti myös Aadan paha monsteri viikko niin en halunnut häntä ottaa sinne kiukuttelemaan... :D

3. Juominen

Yhdessä vaiheessa siis saatoin kotona juoda aina iltaisin yhden. Tai jos en joka ilta niin muutamia kertoja viikkoon ja sitten siihen lisäksi vielä juhliminen.

Niinkun on normaalia niin juominen tulee jäämään lapsen myötä vähemmälle, ei kuitenkaan valitettavasti kaikilla.

Mie en halua tehdä alkoholista tabua Aadalle enkä edes seuraaville lapsille mitkä joskus mahdollisesti tulee, vaan haluan että he näkevät sen oikean käytön. Esimerkiksi ruuan kanssa voi ottaa vaikka sen yhden viinilasin tai yhden oluen. Ettei alkoholi tarkoita heti sitä hirveetä jurrissa olemista. 

Itselläni kuitenki omasta lapsuudesta kokoaika mörkö takaraivossa kun nähnyt liiallista alkoholinkäyttöä, etten halua edes juoda yhtä Aadan edessä. Mulle tulee samantien hirveet omantunnon tuskat siitä, vaikka tiedostan että se ei ole haitaksi. Oon yrittänyt päästä eroon tästä ilman onnistumista, mutta ehkä vielä jonain päivänä.

 Otan sen yhden yleensä vasta sitten kun Aada on jo nukkumassa. 

Mua ei haittaa se, vaikka joku muu ottaa sen yhden tai kaksi jos Aada on seurassa, mutta täysin jurriutta Aadan ei tarvitse kuitenkaan nähdä varsinkaan näin pienenä.

4. Epäitsekkyys

En nää itseäni niin, että olisin koskaan edes ollut itsekäs ihminen, mutta Aadan myötä se pienikin itsekkyys on aikalailla hävinnyt. 

Sen huomaa esimerkiksi rahassa, jos on ylimääräistä niin käytän sen Aadaan enkä itseeni, vaikka itselleni olisi tarvetta. 
Naurattaa ihan, ku jos saan vaikka lahjaksi lahjakortin niin kommenttia tulee perään, että "Käytät sen sit oikeesti ittees." :D
Meille on myös muodostunut niin hyvät rytmit, että noudatan niitä aika tarkasti jotta Aadalla on hyvä olla. 
Kaikki asiat menee aina Aadan kautta, kaikki asiat on silloin hyvin jos Aadalla on asiat hyvin. :) 
Mutta eiköhän se mene lähestulkoot jokaisessa perheessä. :)
Ainoa missä olen itsekäs on jos ostan kaupasta suklaalevyn niin piilotan sen, ettei Aada sitä näe. Se on silloin mulle pyhitetty Aadan nukkumaanmenon jälkeen. :D 

5. Ruuanlaitto

Kyllä, ruuanlaitto. 
Mie en oo koskaan tykännyt tehdä ruokaa, mutta sen jälkeen kun Aada alkoi syömään samaa ruokaa kuin me niin oli pakko alkaa opettelemaan. 
En edelleenkään siinä hommassa ole todellakaan hyvä, mutta osaan ihan perus helpot kotiruuat tehdä. Tosin niistäkään ei koskaan voi tietää minkä makuisia niistä tulee. :D 
Naurattaa vieläkin kun ennen Aadan syntymää, mieheni kyllästyi tekemään aina ruuan kotona (hän on siis kokki) niin sovittiin, että tehdään vuorotellen. Noh, voitte kuvitella niin hän teki kaikkea herkullista pihveistä lähtien... Se mitä minä tein, oli nuudeli/makkara luokkaa. 
Yhtenä päivänä mies teki oikeesti meille pihviä ja siihen kaikkea herkullista mukaan, niin seuraavana päivänä mie keitin nuudelit ja paistoin pannulla lenkkiä. :D Sille nauretaan vieläkin... 
Onneksi Aada ei ole mikään nirso ihminen, vaan hänelle kelpaa lähestulkoot kaikki ruoka. Jopa minun. 
Miehelle sanonut, että jos hän oikeasti haluaa hyvää ruokaa niin hän saa tehdä sitten itse, tai muuten jos mie teen niin on turha valittaa mausta, koska sitä ei ikinä tiedä mitä sieltä tulee... :D

-----------------------------

Tässä oli muutamia muutoksia mitä itessäni on tapahtunut. Nämä on ne ns isoimmat. Kaikkea sitä ei ehkä edes itse huomaa, vaan joku saattaa niistä huomauttaa. Välillä saatan alkaa miettimään millainen joskus olen ollut ja millainen nyt, niin kyllä itse nään sen ainakin positiivisena muutoksena. 
Ennen Aadan syntymää mietin paljon, että tuleeko minusta hyvä äiti ja minkälaista mallia hänelle haluan näyttää. 
Omassa lapsuudessa on monia asioita mitä en halua koskaan omien lapsien joutuvan kokemaan joten se on nyt ainakin ensimmäisenä tavoitteena, että hän saa niin onnellisen lapsuuden kun mahdollista.
Onneksi minulla on ihanin mies ja lapsellani paras mahdollinen isä, niin minun ei kasvatusta edes yksin tarvitse miettiä. ♥

Kiitos, että jaksoit lukea! ♥

Miten äitiys on sinua muuttanut vai onko? Onko se sinusta hyvä asia vai huono?

                                          -nella   

PYHÄJÄRVEN REISSU

Heippa! 

Oltiin viime viikon maanantaista sunnuntaihin Pyhäjärvellä Aadan, minun isoveljen ja toisen isoveljen tyttären Annin kanssa. Meidän setä vuokrasi mökin meille Parkkimanjärveltä. 

Mökki oli ihan perus, missä oli kaikki tarvittava. Ulkona oli myös muiden mökkien kanssa yhteinen puusauna, grillikatos, soutuvene sekä ranta mikä tosin oli vielä erittäin keskeneräinen. Alueella oli vain kolme mökkiä, joten alue oli todella rauhallinen! 
Varmasti mennään vielä joskus sinne uudelleen, jos sattuu olemaan yhtä iso porukka reissussa. :) 

Treffattiin muutamien sukulaisten kanssa sekä perhetuttujen ja mikä oli tärkeintä niin käytiin meidän isää sekä isovanhempia moikkaamassa haudalla. ♥
Voi miten ikävä kasvoikaan... ♥

♥

Meillä oli aivan mahtavat kelit siellä koko viikon, aurinko paistoi iltamyöhään saakka. Käytiin lähes joka ilta Annin kanssa katsomassa auringonlasku ja taidettiin me myös kerran käydä yöuinnilla. :) 

Aamuisin oli ihanaa mennä juomaan rannalle aamukahvit ja Aada aina tykkäsi mennä veteen kävelemään ja polskuttelemaan. Ihan paras tapa aloittaa päivä. :) 

(Onnea on kun Aadalla on ihania enoja elämässä. ♥)

(Sekä ihana serkku ♥)

Lunakin oli meidän mukana, ai että miten hän nautti siellä olosta! Hän sai juoksennella siellä vapaana ja pääsi hän myös Jaakko koiran kanssa  temmeltämään! 
Musta tuntuu jos Luna olisi mieheni kanssa jäänyt kotiin viikoksi, niin se olisi seonnut siitä ettei Aada ole kotona. He ovat meinaan sellainen parivaljakko. ♥
Niin ihana nähdä miten Luna vahtii Aadaa ja "suojelee". Heti jos Aada lähti vaikka yksinään kävelemään rantaan päin niin hän lähti sitä seuraamaan ja muutenkaan ei päästänyt hetkeksikään Aadaa silmistä. :) 

(Yritä nyt näistä kahdesta touhuujasta ottaa edustavaa yhteiskuvaa... :D)

Käytiin myös Emolahdessa uimassa. Siellä on aivan täydellinen uimispaikka omasta mielestä pienille lapsille sen mataluuden vuoksi. Aadakin tykkäsi kun siellä ei ollut pohjassa kiviä vaan oli pehmeä hiekkapohja ja sai pyöriä ja hyöriä itekseen vedessä pelkäämättä sitä, että tulisi äkkisyvää. :) 

Emolahdessa myös oli lampaita, aaseja, poneja sekä alpakoita nähtävänä. :) 

(Kyllä, valitsin kaikista edustavimmat kuvat julkastavaksi näistä otuksista. :D)

Mutta joo, meidän reissu oli kyllä aivan täydellinen! :) 

Olisi tehnyt mieli jäädä vaikka toiseksi viikoksi sinne, mutta pakkohan se oli kotia tulla kun Aada ikävöi isiä ja isi Aadaa. ♥

Kiitos, että jaksoit lukea! ♥

                                                                                                        - nella

LAUANTAI HÖPINÖITÄ

Heippa!

Meidät on pieni flunssa yllättänyt näin sopivasti ennen reissuun lähtemistä. Pöh. 

Aadalla nenä vuotaa ja mulla hieman kurkkukipua. Onneksi ei kuumeeseen asti ole mennyt kuitenkaan! 

Lähdetään siis maanantaina Pyhäjärvelle moikkaamaan minun sukulaisia ja tuttavia, sekä pääsee ensimmäistä kertaa näin isän hautaamisen jälkeen käymään haudalla. Voi että miten ikävä voikaan olla... ♥ 

Noh pienet flunssat ei meitä tänään estänyt nauttimasta ihanasta hellepäivästä. Lähdettiin Aadan kanssa ostamaan mansikoita ja lähdettiin syömään niitä rannalle ja katselemaan veneitä. 

Aada tykkää kamalasti veneistä! Ne on ihan super kivoja hänen mielestään ja aina olisi valmis menemään kyytiin. :) 

Ollaan aloitettu pottatreenitkin... mutta ei niin hyvällä menestyksellä. 

Aamupäivän yleensä Aada on ilman vaippaa jotta hän kävisi sitten potalla, mutta potta joku ihmeellinen mörkö taas vaihteeksi niin sinne ei voi tehdä mitään. Yleensä aamupäivän panttaa pissaa ja sitten kun päiväunille mennessä saa takasin vaipan niin eiköhän vaippa ole hetken päästä täynnä... Tein pottailu taulukon Aadalle, mihin aina onnistuneella pottailulla saa valita tarran ja sitten kolme tarraa kun on saanut niin saa pienen palkinnon. Kyllä joo, lahjova mami täällä hei! Lahjonta ei tosin ole tuottanut myöskään tulosta... :D Ehkä tää tästä lähtee vielä käyntiin, eipä tässä vielä niin kiire ole... Jospas sitten viimeistään päiväkodissa. 

(tässä erittäin menestyksekäs taulukko...)

Päiväkodista puheen ollen, käytiin maanantaina tutustumassa yhdessä päiväkodissa ja arvatkaas mitä! Aada aloittaa siellä syyskuussa! Aika hurjaa! Aada on ihan innoissaan ja päiväkodista jutellaan päivittäin. Tuntuu ettei hän meinaa malttaa odottaa sinne syyskuuhun asti vaan haluaisi jo heti mennä sinne. :D

Siellä käydessä Aadalla oli jonku 5min ujostus ja sen jälkeen alkoi omatoimisesti siellä touhuilemaan, ihan kuin olisi siellä jo hoidossa. :D 

Ehkä se on vaa hyvä asia niin sinne mennessä sitten tottuminen on helppoa! Ainakin toivottavasti. :)

Koska teillä on alkanut pottailu sujumaan? Oliko jotain kikka kolmosia mitkä tehosi vai oliko se aika vain mikä auttoi? 

Kiitos kun luit ja ihanaa viikonloppua sinulle! ♥

                                                                                                                              - nella