Heippa!
Meillä taas meneillään se vaihe mikä _tämän_ mamman hermot saa aivan älyttömän kireeks. Mulla hermot kestää kaikkea muuta ku tätä. Kestän sen, että ruualla sotketaan, sitä heitetään lattialle, hierotaan hiuksiin ja seinään, heitellään kaikki tavarat sinne tänne, että tulee lisää siivottavaa, tehään ihan mitä vaa kiellettyä.
Ainoa mitä mun hermot ei kestä niin on pelleily ku pitäisi laittaa pää tyynyyn ja silmät kiinni.
Mie sain meidän tytön muutama kuukausi sitten nukahtamaan itekseen, kun silloinkin meno oli ihan mahdotonta ja tilanne sitte rauhottui sillä. Pari kuukautta jäi tosi nätisti itekseen nukkumaan omaan sänkyyn iltasadun jälkeen ja meni max 15min nukahtamiseen.
Muutama viikko menty taas niin, että monta tuntia illalla huudetaan jos pitää jäädä sänkyyn nukkumaan iltasadun jälkeen. Noustaan uudestaan ja uudestaan sängystä hillumaan olohuoneeseen. Saa kantaa monia kertoja uudestaan sänkyyn ja peitellä, huudetaan kakkaa ja pyydetään vettä.
Ei auta edes se, että menee viereen makaamaan, ottaa kainaloon ja paijailee uneen. Silloin aletaan hyppimään ja pomppimaan ja juttelemaan... Siis ihan kaikkea. Saat makaa vieressä sen 1,5h-2h, että toinen simahtaa.
Tää sama on myös päiväunilla.
Tuntee vaa kuinka hermot alkaa kiristymään ku tuntuu ettei mikään kelpaa.
Muutamien tuntien taistelun jälkee kun nukahtaminen kuitenkin tapahtuu, niin se voittajafiilis on ihanaa!
Hauskintahan myös on se, että jos mies sattuu olemaan kotona, niin hänen kanssaan sitä aletaan kiltisti nukkumaan. Tai no, sängystä pois tuleminen samanlaista, mutta jos menee viereen ja ottaa kainaloon niin menee max 30min ja nukahtaa.
Voihan se myös olla, että haluaa isältänsä hellyyttä kun on paljon päivisin pois ja normaalisti nukkumassa kun isi tulee kotiin töistä. Tosin, tuon 30min aikana huutaa mooonta moonta kertaa mammaa.
Jotenka ehkä se ei ole sitä? Onks tää vaa joku 1,5 vuotiaan vaihe?
Mie niin toivon, että tää vaihe (tai mikä nyt ikinä onkaan) menee nopeesti ohi. Rytmitki tän takia menny hieman uusiks ja herätään jopa välillä 1,5h myöhemmin aamulla kun normaalisti. Mie oon ollu niin tyytyväinen meijän unirytmiin pitkän aikaa.
Jospa se Aada sitte ei oo ollu.
Ehkä tämä taas tasottuu joku päivä... Onhan se aina ennenkin!
Onko teillä jotain sellaista "inhokki" vaihetta, mitä ei vaan hermot kertakaikkiaan kestä?
Kertokaa! :)
